Reppureissu.net
blogi matkailijoilta matkailijoille
Minne matkaKohteena Intia. Varattuna on vain lento Mumbaihin ja takaisin, ja eka yöpymispaikka Mumbaissa. Mumbaista jatketaan rautateitse Goalle, joka pyritään valloittamaan mahdollisimman laajasti.
Mikä ajankohtaLento Helsinki - Mumbai 6.1.2010
7.-28.1.2010 hengailua, chillailua
Lento Mumbai - Helsinki 28.1.2010
TaustatietoaSama kokoonpano kävi Goalla viime jouluna. Tällöin oli kyse turistipaketista, nyt mennään eikä meinata.
Kirjoittanut Maritta
Aamu alkoi varhaisella herätyksellä. Tavarat taas kasaan ja aamupalalle. Viimeinen ruokailu Wavesissa, aika haikea tunnelma.
Sitten kiitettiin kaikki ihania Wavesin tyyppejä ja jätettiin hyvästit. Otettiin taksi Thivimin juna-asemalle. Matkalla päätettiin poiketa vielä hakemaan mausteita Fish marketista.
Calanguten Fish löytyy ylemmän liikenneympyrän (rannasta päin katsottuna) vierestä. Jos enemmän vietät aikaa Calangutella, tämä on se paikka mistä kannattaa ruoat ostaa. Fish market aukeaa joka päivä auringonnousun aikoihin. Kalastajat tuovat sinne saaliinsa ja viljelijät vihanneksensa. Lisäksi löytyy muutakin tarpeellista, kuten mausteet ja hedelmät. Fish marketissa asioidessa voi aina olla tavaran tuoreudesta ja paikallisen tuotannon tukemisesta. Marketista napattiin mukaan erilaisia mausteita kotiin vietäväksi; pippuria, chiliä, masalaa, currya ja vihreitä chilejä säkki. Koko setti makso yhteensä 450 rupiaa ja siis niitä mausteita oli riittävästi meille kaikille sekä tuliaisiksi.
Tästä edettiin sitten Thivimiin ja uskomatonta mutta totta, juna tuli minuutilleen aikataulussa. Loppujen lopuksi jouduttiin hyppäämään liikkuvaan junaan, kun meidän vaunu olikin aivan eri päässä laituria ku luultiin. Juna matka meni oikein rattoisasti. Kun matkustettiin päiväsaikaan, niin siellä oli paljon enemmän elämää ku yöjunassa. Oli paljon perheitä ja paikallista populaa matkustamassa. Suurimmalla osalla intialaisista oli omat eväät, mutta ei meidänkään tarvinnu nälkään kuolla. Junassa myytiin kaikkea mahdollista chicken lollipopseista teehen, kahviin ja kasvisnyytteihin. Ei tainnut olla mitään mitä Jukka ei olis maistanu sen matkan aikana. Maisemat oli matkalla mahtavat, upea maa.
Kun tultiin perille Mumbaihin puolen yön aikoihin, päätettiin lähteä suoraan lentokentälle. Ketään ei oikein jaksanu innostaa kierrellä enää Mumbain katuja. Kun menee lentokentälle, täytyy näyttää passi sekä lentolippu, että pääsee sisään terminaalirakennukseen. Sitten kun sinne terminaalirakennukseen on päässyt sisään, sieltä ei sitten pääse ulos. Meille kävi just niin. Jouduttiin aika pitkä tovi hengailee siinä check-in tiskien lähellä, ennen kuin päästiin toiselle puolelle. Se oli aika puuduttavaa.
Kotimatka vedettiinkin ihan turistiluokassa, lievä pettymys. Lennot oli taas myöhässä, mutta eipä se enää hetkauttanu. Muuten matka meni ihan mukavasti. Perillä meitä olikin sitten vastassa luminen kylmä Suomi, rakkaat Nina ja Taru sekä Jukkan iskä. Olipas mukava tulla kotiin hengittämään raikasta ilmaa ja nukkumaan omaan pehmeään sänkyyn. Ehjinä selvittiin, mihinkähän suunta vie ensi talvena?
Kirjoittanut Maritta
Palolemista tultiin takaisin myös bussilla. Jotenkin matka meni nopeammin, eikä nyt siihen kulunut kuin 3 tuntia.
Harmiteltiin, kun ei menty aikaisemmin Palolemiin, sillä sielä olis voinu viettää vielä muutaman päivän lisää.
Kun tultiin takaisin Calanguteen ja rantaan, ihmeteltiin että miten siellä niin paljon intialaisia turisteja. Selvisikin että on parin päivän pyhät. Tästä seurasi tietysti se, että kaikki paikat oli tosi täysiä ja huoneen saaminen oli vähän hankalaa. Onneksi Raj onnistu saamaan meille ihan läheltä huoneen hintaan 700 rs/yö, joka oli ajankohtaan nähden suht ok hinta. Huone oli oikein sopiva mulle ja Mirkalle. Heidi ja Jukka joutu ulkoruokintaan ja nukkumaan rannalla Wavesin tyyppien kanssa. Oli kuulemma tosi hyvä nukkua. Vikat päivät meni sitten syöden, juoden, uiden ja viimeisiä ostoksia tehden.
Kirjoittanut Maritta
Herättiin aamulla jo yhdeksän aikoihin, vaikka eilinen ilta menikin railakkaammin. Onneksi herra krapula ei tullut kylään.
Suunnattiin sitten aamupalalle, sekä rahan metsästykseen. Kävin nimittäin ilmi, että Palolemin keskustassa ei ollutkaan ATM:ää. Minä ja Jukka otettiin riksa, joka vei meidät lähimmälle automaatille noin 2,5 kilometrin päähän. Matka automaatille ja takas makso 90 rupiaa, eli ei kauheen paha. Kun oltiin saatu rahaa, mentiin aamupalalle ja sitten rannalle. Sean hengaili meidän kanssa rannalla myös.
Pojat päätti käydä päivän päätteeksi ostamassa pullon rommia, jota nautiskeltiin colan kera meidän mökin ”terassilla”. Ilta venyikin yllättävän pitkäksi. Jukka kömpi nukkumaan vasta kuudelta aamulla. Voi noita poikia.
Kirjoittanut Maritta
Taas aikainen aamu. Rankkaa tää lomailu.
Tavarat kasaan, kämppien luovutus ja vielä rantaan aamupallale ennen lähtöä etelään. Satiin jättää osa tavaroista Wavesin poikien hoitoon, ettei tarvii kaikkea raahata mukaan. Kyllä ne on ihania ihmisiä. Myös eräs kanadalainen Sean oli lähdössä samaan aikaan Palolemiin, joten yhdistimme voimamme. Klo 10.00 lähti bussi Calangutesta Panajiin. Matka kesti noin tunnin ja hinta 12 rs/naama. Panajissa vaihdoimme Margaoon menevään bussiin, senkin hinta vain 22 rs/naama. Suoralla bussilla matka kesti vain tunnin. Margaossa vaihdettin Palolemiin menevään bussiin. Se väli kesti noin kaksi tuntia ja maksoi 25 rs/naama. Eli kokonaisuudessa noin 70 kilometrin matka maksoi semmoset 59 rs/naama, joka on alle euron!
Oltiin aika yllättyneitä, kuinka sutjakkaasti kaikki vaihdot meni ja bussit lähti aina just sopivasti, kun saavuttiin seuraavaan paikkaan. Erittäin helppoa ja sujuvaa matkustusa. Suosittelemme lämpimästi paikallisliikenteen kokeilemista. Luontoystävällistä ja tee suurta lovea lompsaan.
Kun pääsimme perille Palolemiin, suuntasimme rantaan pitämään pienen mietintätauon syömingin ja juomingin ohella. Sean päätti liittyä meidän joukkoon muutamamaksi päiväksi, ennen kuin etsii itselleen jonkun kämpän kuukaudeksi. Syötiin rauhassa lounasta ja sitten Jukka, Heidi sekä Sean lähtivät kodin metsästykseen. Mirka ja minä jäätiin siksi aikaa vahtimaan meidän tavaroita. Palolemin ensivaikutelma on rento ja rauhallinen meininki. Tosin kyllä tännekin on turistit jo löytäneet tiensä. Positiivista on kuitenkin se, että täällä ei ole vesiskoottereita yms. pörisijöitä huristelemassa pitkin rantaviivaa.
Jukka ja Heidi onnistu löytämään oikein mukavan paikan nimeltä Papillon, joka oli rannan toisessa päässä. Saimme family-roomin, johon me kaikki neljä mahduttiin. Huoneen hinta oli 1200 rs/yö. Rantaan 15 metriä, ravintola vieressä, länsimaalainen vessaä ja ötökkäverkot sänkyjen ympärille. Oikein jees.
Eka ilta sujui mukavasti syöden ja juoden. Oli hauskaa kuunnella Seanin tarinoita hänen reissuiltaa. Tarinoitahan riitti, sillä Sean on ollu tien päällä jo neljä vuotta. Sinä aikana ehtii nähdä ja kokea paljon. Illan lopputulos oli 27 kaljaa, 6 breezeriä sekä litran kannu Sangr’ind’iaa.
Kirjoittanut Maritta
Perjantai oli rattoisa löhöilypäivä. Lököiltiin rannalla ja illalla pakattiin. Lauantai-aamuna lähdetään nimittäin etelään Palolemiin.
Kirjoittanut Maritta
Aamulla aikasin kommittiin taksikuski Samin autoon. Suunta kohti Old Goan lauttarantaa, mista lahdettiin oikeen superturistireissulle krokotiileja kattomaan.
Laiva oli lastattu briteilla ja virvokkeilla, ja luvassa oli siis krokotiilien eloon tutustuminen. Retken hinta oli aika mieleton, 995 rupiaa per naama, talla olisi siis parasta nahda helkkarin paljon krokotiileja.
Venereissu osoittautui ihan onnistuneeksi, nahtiin muutama kroko ihan lahelta, ja Jukka leikki lintubongaria jarkkarikameralla. Saatiin myos vahan syotavaa ja juotavaa, ja loppumatkasta laivan isanta piti meille bingoa. Huvitti.
Krokoreissun jalkeen ajettiin Pondaan yhdelle Spice Plantationille. Siella oli paljon elefantteja, ja erityisesti Mirka oli innoissaan. Ma sain jopa syottaa laukkuun jaaneet hasselpahkinat yhdelle norsuista. Kylla osasi iso elain olla pienesta iloinen.
300 rupian sisaanpaasymaksulla paastiin opastetulle kierrokselle maustefarmille. Oli oikeasti mielenkiintoista, opittiin ainakin etta ne kaikki pippurit (valko, puna, viher jne.) ovatkin yhta ja samaa pippurilajiketta, ne vain kasitellaan eri tavoilla. Kierroksen paatteeksi hintaan sisaltyi viela maittava buffetlounas. Poyta oli pullollaan erilaisia intialaisia herkkuja. Juomat tosin piti maksaa erikseen, mutta eipa ne paljon maksaneet.
Lopuksi Mirka halusi viela paasta elefantin kanssa kylpemaan. Hinta oli suolainen 600 rupiaa, mutta Mirka nautti koko rahalla. Siella se istui norsun selassa vesialtaassa ja norsu ruiskutti vetta karsallaan sen paalle. Jukkakin voitti pelkonsa ja taputteli pariin otteeseen elefanttia.
Illalla paattettiin huuhdella paivan turistipolyt pienella humalalla. Oli rattoisa ilta Wavesissa, ja Heidi ja Jukka paasi jopa tekemaan Pina Coladat itse keittiossa. Ensi kerralla Jukka varmaan tekee Chicken Vindaloonsa itse. Kanninalkaan nautittiin tarjoilipoika Kiranin kanssa paistettuja linsseja riisin kanssa paikalliseen tapaan sormin. Oli siis muuten hyvaa!
Kirjoittanut Maritta
Keskiviikko on Goan vanhassa hippirannassa suuri markkinapaiva, joten myos me suunnistettiin Anjunan Flea markettiin.
Markkinapaikka on useiden hehtaarien kokoinen, kuitenkin vasta parin U-kaannoksen jalkeen loysimme perille. Kojut on ripoteltu pellolle ja rantaan, ja niita oli nopeasti arvioituna muutama tuhat. Kojuja pitavat seka intialaiset etta lansimaalaiset hipit, jotka joskus jaivat tanne, ja myytavana on kaikkea aivan laidasta laitaan. Mekin saatiin taas kulutettua rahaa ihan mukavasti, aika nihkeita olivat tinkimisen suhteen.
Anjunassa kannattaa kylla kayda muutenkin kuin markkinoiden takia, rannat on nimittain ihan erilaiset kuin etelampana. On jyrkkaa kalliota ja ihmeellista reikaista kivea.
Keskiviikkoiltana vastaanotettiin nukkumatti tosi aikasin, torstai on nimittain krokotiilipaiva ja ajoissa ylos!
Kirjoittanut Heidi
Maanantaina hyodynnettiin taas meidan kulkuneuvoja ja lahdettiin ajelemaan Goan vanhaan paakaupunkiin, Old Goaan.
Old Goa on mainio paikka historiasta kiinnostuneelle museoineen ja katedraaleineen. Otettiin mekin annos yleissivistysta ja katsastettiin Se Cathedral ja Basilica Dom Jesus, missa St. Xavierin relikit makas (kuka lie..). Kaytiin myos museossa, jossa tuli opittua paljon portugalilaisista ja ajasta, jolloin Goa oli portugalin vallan alla.
Old Goaan ajetaan Panjimin kautta, ja kuinka ollakaan Panjimin johtavan sillan paadyssa oli pari virkaintoista poliisia pysayttamassa meita. He kertoivat, etta isoilla teilla kyparan kaytto on pakollista ja koska olimme rikkoneet tata pykalaa, joutuisimme maksamaan sadan rupian (1,5 euroa) sakot. Allekirjoittanut oli myos unohtanut ajokortin Suomeen, minka takia kytta uhosi sakottavansa viela 500 rupiaa lisaa, mutta multapa meinasi sillon palaa pinna, ja meinasin alkaa kertomaan mita mielta olen Intian virkavallasta, niin nama sakot sitten peruttiin. Satanen siis maksettiin ja saatiin hieno matkamuisto sakkolapusta.
Tiistaina oli taas normipaiva. Illalla mentiin tuhlaamaan rahaa Calangute Malliin, oli mielenkiintoisen pelottava paikka. Ihan tyhja ostari, missa valitsit vaan mita haluut ostaa ja myyja kiikuttaa sen paikkaan X ja saat tavarat kun oot maksanut uloskaynnin kohdalla. Sain ma pari hienoa ja halpaa Pepe Jeans paitaa ja Jukka tuhlas yli 10 000 rupiaa.
Kirjoittanut Heidi
Lauantaiksi Sampsa ja muut Wavesin pojat oli jarkanny meille (ja ehka vahan muillekin) BBQ-partyt.
Kun auringonlaskun jalkeen hipsittiin paikalle, hiekalla oli oikeen kalatiski; Silverfish, Tigerprawns, Kingfish, Red Snapper, hummereita, isoja rapuja ja muita nimettomia kaloja. Iso grillikin oli roudattu kalatiskin viereen ja rannan tuntumassa oli laja perhanan isoja halkoja, ja myohemmin syttyi kokoksi.
Tunnelma oli loistava, mina ja Raj juostiin rannalla sellaisen 25 cm valomiekan kanssa ja yritettiin rekrytoida lisaa porukkaa juhliiin. Taman jalkeen valittiin itellemme syotavat kalatiskista ja loppuilta nautittiin syomisesta ja juomisesta.
Sunnuntai oli hiljainen rantapaiva.
Kirjoittanut Heidi
Eka viikonloppu Calangutella meni siis hyvin pitkalti humalassa. Calangutea ympari tallustellessa ei huomattu viime vuodelta muita ihmeellisia muutoksia ku mopokyparia ja muuta uusi beach shack rannalla. Edelleen kadut on kapeita ja ruuhkaisia, taynna autoja, elaimia, ihmisia, fillareita ja myyntikojuja joista kuuluu "Hei mita mita" ku kavelee ohi.
Maanantaina saatiin sitten ne skootterit ja alettiin lihoomaan. Aluksi ei tullut ajeltua kuin Calangutea ja Bagaa ristiin rastiin. Oli muuten aika hauska Magic shop Baga Roadin varrella, missa seta myi taikatemppujuttuja, tuli ostettua hieno korttitaika.
Viikon alussa alkoi sitten myos sairastaminen. Ekana Mirka, sitte Jukka, Heidi ja lopulta Maritta. Oli siis aika hiljainen viikko, ainoana puheenaiheena kakka.
Perjantaina kaikki oli jo melkein kuosissa, ja lahdettiin ajeleen skoottereilla kohti pohjoista. Paadyttiin Morjim beachiin. Kylttien mukaan siella olisi vesikilpikonnia, mutta ei osunu meidan silmaan. Sen sijaan nahtiin n. 10 hengen suomalainen lintubongari-porukka, joiden ansiosta saatiin hyvat naurut. Kymppitonnien kiikareiden seasta kuului yhtakkia "kolme kottaraista, aidalla, hyvin nakyy!" ja koko porukka lahti ravintolan poydasta salamana tahtailemaan tipuja. Ravintolan tarjoilija huuti peraan "FIREEE!" ja voi hesus me hajottiin...
Enivei, Morjimin ranta on siina kohtaa, missa Chapora River laskee mereen ja maisema on mielettoman natti. Vaalee hiekka, siisti ranta ja mukavan nakosia aurinkotuoleja, suosittelen lampimasti. Rantatien varrella oli myos kivan nakosia bungaloweja parissa kerroksessa, ei olis varmaan yhtaan ikava paikka yopya.
Kirjoittanut Heidi
Kun paastiin Calanguteen, kello ei ollut edes yhdeksaa. Silti vakkari rantaravintolamme, Goan Waves, oli valmiina vastaanottamaan meidat, olivat ehka saaneet jostain vihia etta oltais tulossa.
Aamupala rannalla maistui helkkarin hyvalta, mutta vasymys oli taas lasna huonosti nukutun juna-yon jalkeen. No, aamupalan aikana uus tyypi Wavesissa, Sandy, hommas meille tutulta guesthouselta huoneet. Kahden hengen huone, levee sanky, siisti, hyva suihku, vessa ja tuuletin katossa, ja tietty mukava parveke hintaan 700 rupiaa per yo, siis noin 11 euroa. Kokonaishinnaksi kahdelta viikolta 154 euroa, mika on Calanguten mittapuulla keskitason huonehinta. Tanne kun tulee, niin ei todellakaan tarvitse varata itelleen huonetta etukateen. Jos oltais ihan nollabudjetilla liikuttu, niin oltais saatu yopya rannalla, Wavesin rantatuoleille tehdyilla sangyilla ja aurinkovarjon alla, kuten melkein kaikki tyontekijat. Nain ehka tehdaan loppulomasta kun ei ole enaa guesthousea.
Pari ekaa paivaa meni rantaa kattellessa ja olutta juoden (liikaa). Hauskaa nahda naita tyyppeja taas, olkoonkin etta ekat kysymykset seka Wavesissa etta Planet Goassa oli "Where is Nina? Where is Nea?". Eiko me kelvata?? Ei vaan, hauskaa kun muistavat :)
Rantalomailun jalkeen mulla ja Juksulla oli jo hinku tien paalle ja vuokrattiin skootterit. 10 paivaa 2000 rupiaa per skoba. Nyt kattotaan vaan sit mihin tie vie. Suunnitelmissa on rauhallisten rantojen ettimista, Old Goan reissu ja pari yota etela-Goassa, on kuulemma hianot rannat.
Ainiin! Huomenna saatan saada jotain kuvia laitettua! Ei oo niin itsestaanselvaa taalla pain..
Kirjoittanut Maritta
Hyvin nukutun yon jalkeen luovutimme huoneen ja jatettiin laukut hotellin pojille hoitoon paivaksi (siita palvelusta ei tartte maksaa ku ehka 40 rupiaa tippia).
Syotiin vahan aamupalaa ja siita Gateway of Indian luokse. Siella hypattiin lauttaan joka kuljetti meidat Elephant Islandille hintaan 120 rupiaa edes takas (matka kestaa noin tunnin/suunta). Saarella ei ollut jalkeakaan elefanteista nimesta huolimatta, vaan vanhoja luolia ja paljon apinoita. Luoliin olisi pitanyt maksaa viela erillinen sisaanpaasy 250 rupiaa, mutta siina vaiheessa alko rankasti ketuttaa rahastusmeininki ja mentiin sitten kallion kielekkeella olevaan baariin kaljalle. Kierreltiin myos hiukan omin pain saarella ja valokuvattiin apinaveijareita.
Lahdettiin saarelta klo 17 lautalla. Kun paastiin maihin, paatettiin kayda viela kerran safkaamassa Leopoldissa (se ruoka oli todellakin niin hyvaa) ennen junaan menoa. Ruoan jalkeen haettiin vahan sipseja ja limpparia matkaevaaksi junaan ja tietty reput hotellilta.
Juna lahti Mumbai CST:lta, eli ihan hotellin vieresta. Oltiin paikalla hyvissa ajoin, jopa niin hyvissa etta jouduttiin odottelemaan raidetietoja reilut puoli tuntia. Lahtoa odoteltiin paikalliseen tapaan lattialla istuen. Oli siina taas paikallisilla ihmettelemista, aika raskasta.
Kun raide selvisi ja juna tuli paikalle niin alkoi istumapaikkojen metsastys. Intiassa junan vaunujen ulkopuolella oli nimilista vaunuun kuuluvista ihmisista. Pienen harhailun jalkeen loydettiin meidan vaatimattomat sleeper-pedit. Meidan paikat oli 6. vaunussa, sellaisessa kuuden hengen avoimessa sleeper-osastossa, yla- ja keskipedit. Alapuolella matkusti pari intialaista herramiesta.
Junasta loytyi kaikki tarvittavat mukavuudet kuten WC (reika raiteille). Peittoja tai muuta sellaista ei ollut, joten reppu toimi tyynyna ja ostamamme ohuet Haltin makuupussilakanat osoittautuivat tarpeellisiksi. Junamatkalle kannattaa siis varautua vahintaan lakanalla, yot on kylmia. Parhaiten unta taisi saada Mirka, joka tuhisi tyytyvaisena ylapedissaan. Meita muita hairitsi naapurikopin nuorisoporukka, joka oli selvasti menossa Goalla irrottelemaan ekaa kertaa. Mina ja Heksu stressattiin myos vahan sita, milloin junasta pitaisi jaada pois. Kuulutuksista ei ollut tietoakaan, saapumisaikaa ei oltu arvioitu missaan ja pimeys peitti nakyvyyden asemilla.
Aamulla kahdeksan jalkeen meita sitten neuvottiin jaamaan pois Thivimin asemalla, joka oli ensimmainen pysahdys Goan puolella. Thivim olikin paljon lahempana Calangutea kuin lipussa lukenut maaranpaa Madgaon. Thivimista napattiin taksi Calanguteen, 350 rupiaa, ihanaa olla taas taalla.
Kirjoittanut Maritta
Mumbain "raikas" ilma otti meidat vasyneet matkaajat vastaan aamu kuudelta. Lentokentan toisella puolella kohosi korkeita pilvenpiirtajia, kun taas toista puolta koristi slummit.
Jo heti eka taksikuski yritti huijata meilta rahaa, mutta pidettiin tiukka linja ja paa kylmana ja selvittiin tilanteesta ihan hyvin. Kyyti Mumbain International terminaalista keskustaan maksoi meille 600 rupiaa, mutta Lonely Planetin mukaan matkasta pitaisi selvita alle 500 rupialla.
Aamu meni Fort-alueella pyoriessa ja Hotel City Palacen hotellihuonetta odotellessa. Vaikka business luokan sangyt olivatkin olleet mukavat, niin vasymys oli edelleen suunnaton. Aamupalan jalkeen paatettiin menna hotellille odottamaan huonetta, eika mennyt kauaa kun jokainen rupesi torkkumaan aulan sohvilla. Noin tunti meni lohoillessa ja sitten paastiin meidan neljan hengen boksiin. Toimiva vessa ja suihku, ja kaikille nukkumapaikka, huone ajoi asiansa siis. Hotel City Palacen sijainti on loistava, aivan Mumbain suurimman rautatieaseman vieressa, siksi hintakin on hieman kalliimpi. Neljan hengen huoneesta maksettiin Rs 3850/yo, eli 962,5 rupiaa per naama (noin 15 euroa).
Kun oltiin keratty energiaa 6 tuntia niin oli aika lahtea ihmettelemaan Mumbaita ja syomaan. Loydettiinkin Lonely Planetin avustuksella loistava ravintola Taj Mahal hotellin takaa. Cafe Leopold oli tupaten taynna porukkaa, mutta jotenkin ihmeellisesti ne taikoi meille poydan sielta ihmisten seasta. Ruoka oli MAHTAVAA ja oluttakin oli tarjolla (Mumbaissa aika harvinaista, ei voi esim kaupasta ostaa niinku normaalisti). Hintataso Leopoldissa oli hieman keskivertoa korkeampi, mutta oli se sen arvosta. Ruoan jalkeen kello olikin jo ilta ja pikkuhiljaa laahustettiin hotellille nukkumaan.
Ps. Reppuraati valitsi Ospreyn Talon 33 repun voittajaksi, paino alle kilo ja tavaraa mahtuu enemmankin kuin spekseissa luvataan. Myos pirun mukavat selassa. Ne lahti matkaan mukaan hintaan 82 euroa per reppu. Aika kallis, mutta tulee kestaa monta reissua.
Kirjoittanut Heidi
Lähtö Helsinki-Vantaalta myöhästyi reilut puoli tuntia tuntemattomasta syystä, ja koska vaihtoaikaa Istanbulissa Mumbain koneeseen oli vaatimattomat 1h 10min niin jokaista alkoi ymmärrettävästi jännittää.
Pidennetty pysähdys Turkissa ei tuntunut kenenkään mielestä mieluisalta vaihtoehdolta. Jännitystä lisäsi vielä ikuisuudelta tuntunut hyöriminen Istanbulin ilmatilassa laskulupaa odotellessa. Maassa oltiin sitten 10min ennen jatkolennon lähtöä ja tietenkin Istanbulin kentän ainoa vapaa parkkipaikka oli jossain huolto alueella ja bussilla oli mentävä terminaaliin. 4 minuuttia. Lännen nopein check-in transit-tiskillä. -2 minuuttia. Juoksu turvatarkastuksen läpi portille. Kukaan ei ole päässyt koneeseen sisälle vaikka info-taulu sanoi 'Boarding' jo aikoja sitten. Odottelua siis. Lopulta kebabin vääntäjät päästi meidät koneeseen ja jokaiselta putos leuka. BUSINESS LUOKKA! Me lennetään business-luokassa! Omat näytöt, sängyiksi säädettävät penkit ja neljän ruokalajin illallinen. Me rakastetaan karvakäsiä.
Lähtö oli tosi myöhästynyt Istanbulista, mutta ei paljon painanut. Skumpat ja kaikki kannettiin ilmaseks eteen ja leffat pyöri nenän edessä, hyvin tuli uni ruoan jälkeen.
Kirjoittanut Maritta
What!?! Enää reilu viikko lähtöön ja vieläki se rinkka hankkimatta! No ehkä sen saa vähän edullisemmin alennusmyynneistä. Onneks se ”vaativin” osuus, eli viisumit on hoidettu. Homma oli melko yksinkertanen ja Intian konsulaatin sivuilta löytyi erittäin hyvät ohjeet asian hoitamiseen.
Viisumihakemus löytyy konsulaatin sivuilta. Hakemuksen pystyi helposti täyttämään suoraan sähköiseen lomakkeeseen ja sit tulostamaan ulos. Eipä jää konsulaatin friiduille epäselväks kenen harakanvarpailla lomake on täytetty. Toki voi perinteiseenkin tapaan täyttää vanhalla kunnon kynällä omin pikku kätösin jos se tuntuu paremmalta vaihtoehtolta. Lomakkeen täyttöön kannattaa keskittyä ja täyttää kunnolla, ettei tule ongelmia. Hankalimpia kohtia taisi olla ne yhteyshenkilöt hakemuksen toisella sivulla. Suomen päässä yhteyshenkilöiksi voi laittaa työnantajan ja lähiomaisen tai sit ihan vaan kaksi lähiomaista. Intian päässä riittää hotelli tai jos omaa paikallisia kontakteja muuten, niin nekin käy (eihän niille nyt kukaan soita).
Sitten kun hakemus on rustattu hyvin, liitetään mukaan se passikuva omasta kauniista pärstästä sekä passi ja kiikutetaan ne konsulaattiin. Toki voi hoitaa toimituksen postitsekin, jos matka Helsinkiin on aivan liian pitkä ja kuoppainen (suosittelen kirjattua kirjettä). Intian konsulaatti sijaitsee Helsingissä Satamakadulla. Raitiovaunu numero 4 kurvaa siitä aivan vierestä, joten perille pääsee julkisillakin. Siellä ystävällinen täti vastaanotti viisumihakemukset, lunasti maksun ja antoi kuitin. Kuittia vastaan passit sai takaisin viisumin kera 3 arkipäivän päästä. Viisumin saa siis melko nopeasti ja saa nopeamminkin lisämaksusta. Normaali multiple viisumi kustansi 50€ ja se on voimassa 6kk. Maksun voi hoitaa käteisellä tai tilisiirrolla. Me suosittiin puhtaana käteen -keinoa.
Nyt kun on viisumit ok sekä varausvahvistukset Mumbain hotellista ja junasta Goalle tulostettu, voi keskittyä pakkaamiseen. Hygienia- ja terveysasioitakin on ehditty vähän miettiä, sillä mukaan lähtee mini ensiapulaukku, käsidesiä, kortisoonia sekä tietysti maitohappobakteereja. Täytyy oikeesti alkaa miettimään mitä sinne reppuun pakkaisi, sillä tilaahan on rajoitetusti. Onneksi on kuitenkin vähän jo mietitty millaset reput hommataan, että osaa ajatella kuinka paljon pakkailee. Ens kerralla selviää mitä kaikkee repun pohjalle saatiin mahtumaan, ja mikä reppu voitti raadin vertailussa.
Reppuvertailussa mukana seuraavat kantovälineet:
1. Osprey Talon 33 2. Everest Classic 45 3. Vaude Expedition Rock 45
Kirjoittanut Heidi
Tuhansia vuosia vanhat perinteet, Himalajan lumihuippuiset vuoret ja joogaajien rantaparatiisit vievät reissunaisen ja -miehen mennessään. Eikä mikään ole parempaa kuin intialaisen keittiön mausteinen Tikka Masala.
Mumbain suurkaupungin vilinä jännittää. Mahtaako tämä hiljaisuuteen ja omaan reviiriin tottunut suomalainen löytää mitään miellyttävää Mumbain kaltaisesta supermetropolista? Saatika löytää oikeita kulkuneuvoja, jotka vielä veisivät oikeaan hotelliin. Onneksi Wikipedia tarjoaa apuaan tähänkin pulmaan; kartta Mumbain lähijunista ja faktaa niiden liikennöimisestä.
Onhan Intiassa muutakin jännittävää kuin liikenne, nimittäin hygienia. Intiaan lähdettäessa suositellaan Twinrix-rokotteen ottamista (Hepatiitti A ja B), joka otetaan kolmessa erässä. Ajankohdissa 0kk 1kk ja 6kk. Omalla kohdalla tuo rokotusohjelma oli mitä ilmeisimmin liian tiukka, siispä marssin apteekkiin.
-"Moi, mitäs jos oon ottanut Twinrixistä kaks ekaa osaa vuosi sitten, ja Intiaan lähtö olis edessä joulun jälkeen?"
-"No tää resepti on vanhentunut kuukausi sitten."
-"Jaha, eli mitäs pitäis tehdä?"
-"No voihan se olla että lääkäri antaisi ottaa viimeisen osan, mutta on kyllä ehkä varmaan niin että ei."
-"Voihan prkl stna. Lyhyesti: Voinko lähteä Intiaan?"
-"No joo mutta ethän sä saa kymmenen vuoden suojaa tästä rokotemäärästä, kyllä kannattaisi lääkärille.."
-"Juu kiitti moi!"
On siis epäilemättä lohduttavaa tietää, että Twinrix-rokotteen kaksi ensimmäistä osaa suojaa mainiosti pari vuotta, itsellä kun ei ainakaan uuden rokotuskierroksen maksut olisi sopineet matkabudjettiin. Malarialääkitys on myös suositeltava, mutta tällä kertaa lähdetään ottamaan riskejä, joten jätetään sekin apteekkiin. Aina pitää olla jotain kotiin tuomista ;)
Rokotesuositukset maakohtaisesti Matkaajan rokoteoppaassa.
Kirjoittanut Maritta
Marraskuu, sataa, on synkkää ja kesään on vielä liian pitkä aika. Onneksi on valoa tunnelin päässä sillä tammikuussa starttaa odotettu reissu Intiaan. Edellisen reissun muistot lämmittävät mieltä ja uudestaanhan on päästävä!
Varsinainen päämäärä tulee olemaan Goa, pääosissa Pohjois-Goa, mutta tavoitteena on tutustua myös Goan muihin osiin. Ensikertalaisia Intiassa ja Goalla ei siis olla, mutta aina sieltä löytyy uutta kokeneemmillekin kävijöille. Isänpäivänä retkikunta kokoontui kahvikupin äärelle suunnittelemaan sopivaa ajankohtaa matkalle. Tammikuun alku oli kaikille paras vaihtoehto. ”Vähintään ollaan sit 3 viikkoo” oli yhteinen päätös ja siitähän on lähdettävä. Pidempi aika kiinnostaisi myös, mutta tällä kertaa 3 viikkoa saa riittää, ehkä ensi kerralla sit vähän vielä pidempää...
Seuraavaksi alkoi lentojen metsästys. Laajakaista joutui koetukselle kun selaimet oli pullollaan eri lentoyhtiöiden, matkatoimistojen yms. sivuja. Surffailu kannatti, sillä löysimme menopaluu lennot Mumbaihin hintaan 385/hlö. Edullisimmat lennot löytyi Kilroyn sivuilta ja matkan pituudeksi tuli 3 viikkoa + 1 päivä.
Kannattaa nähdä vaivaa ja kokeilla ahkerasti erilaisia päivämääräyhdistelmiä, sillä niin mekin löysimme edullisimman vaihtoehdon tammikuulle ajoittuvalle reissullemme. Lentoyhtiönä on Turkish Airlines ja matkan varrella on 1 vaihto Istanbulissa. Mennessä on tosin melko tiukka vaihto 1h10min, mutta päätimme pakata kevyesti ja yrittää selviytyä vain käsimatkatavaroiden voimin, ettei tarvitse perillä ihmetellä missä on puhtaat kalsarit. Pakatessa voi sitten hyödyntää matkatavarapusseja, joista saa ilmat pois ja kyllä varmasti mahtuu kaikki tarpeellisin mukaan. Pesuaineet yms. saa periltäkin, joten nesterajoituksetkaan ei reissaajaa haittaa.
Vaikka varsinainen päämäärämme on Goa, aiomme tutustua myös Mumbaihin. Päätimme varata Mumbain majoituksen etukäteen, että olisi edes joku päämäärä siinä kaupungissa. Yksi seurueesta on aikaisemmin käynyt Mumbaissa ja päädyimme samaan hotelliin, jossa hän oli viimeksi yöpynyt. Hinta ei ollut ratkaisevin tekijä, vaan hotellin hyvä sijainti ratkaisi tällä kertaa. Mumbaissa tulemme olemaan vain yhden yön ja 2 päivää, joten saadaksemme mahdollisimman paljon irti Mumbain pyrähdyksestä, tämä oli hyvä ratkaisu meille. Hotelli on nimeltään Hotel City Palace ja se sijaitsee Mumbain keskusrautatieaseman Chhatrapati Shivaji Terminus (Mumbai CST) välittömässä läheisyydessä. Hotellista sai neljän hengen huoneita hintaan Rs.3850/yö/huone (n. EUR 51) sisältäen verot ja jonkinlaisen aamaisen. Eipä tuokaan hinta päätä huimaa kun on neljä henkilöä samassa huoneessa.
Mumbai on pullollaan eritasoisia hotelleja/hostelleja ja kaikkia ei välttämättä löydy internetistä tai matkaoppaista. Keskustelupalstoilta ja muilta matkaajilta saa varmasti hyviä vinkkejä edullisista tai muuten hyvistä hotelleista sekä hostelleista. Meillä oli tällä kertaa aikaisempaa kokemusta, mutta muitakin vaihtoehtoja selailimme. Google maps oli hyvä apu kun vertailimme hotellien sijainteja sekä sitä kautta muita tietoja. Lisäksi myös Lonely Planetin Mumbai ja Goa oppaat olivat tukena hotellin metsästyksessä.
Valitsimme hotellin sijainnin juna-aseman läheisyydestä, sillä Mumbaista matkamme jatkuu kohti Goaa junalla. Seuraava askel olikin sitten junalippujen varaaminen. Junaliput kannattaa varata mahdollisimman aikaisin, sillä junat ovat usein erittäin täysiä johtuen siitä, että n. 18 miljoonaa ihmistä päivittäin käyttää Intian rautateiden palveluita. Jos ei halua itse varata netin kautta lippuja, niin ainakin Intiakeskuksen kautta saa myös junalippuja. Päätimme tällä kertaa hoitaa itse junalippujen varaamisen. Tutkimme asiaa hieman netistä ja ainakin kaksi vaihtoehtoa junalippujen varaamiseen löytyi. Konkan Railwaysin kautta pystyy varaamaan muutamiin kohteisiin junalippuja. Ainoa huono puoli on se, että sieltä saa vain tietyn luokan lippuja tiettyyn hintaan (Rs. 1500/hlö, n. 20€) eikä niitä voi enää peruuttaa varaamisen jälkeen. Tätä vaihtoehtoa voi kuitenkin käyttää, jos ei halua rekisteröityä mihinkään sivuille.
Itse rekisteröidyimme Indian Railwaysin sivuille. Rekisteröinti vaatii muutamia tiettyjä perustietoja, kuten nimi, osoite, sähköposti, asuinmaa yms. Kaikki oli sellaisia kysymyksiä, joihin uskalsi vastata ilman että tarvitsisi pelätä tietoturvansa vuoksi. Kun olimme valinneet haluamamme junan ja paikat, junalippujen maksu suoritettiin luottokortilla. Yhden junalipun hinnaksi tuli Rs. 308, eli n. 4€ ja matkustusluokka on Sleepre class.
Oikeiden junien löytäminen Intian junaviidakosta ei ollut kaikista helpoin tehtävä. Ensin piti tutustua Mumbain juna-asemiin ja selvittää mistä lähtee mihinkin junat. Mumbaista lähtee muutamalta asemalta junia Goalle, kuten esim. Mumbai CST sekä Lokmanya Tilak. Vaihtoehtoina on sekä yö- että päiväjunia. Itse valitsimme yöjunan, jotta saisimme vietettyä mahdollisimman monta päivää Goalla. Matkustusluokkia löytyy maun mukaan 2lk:sta ilmastoituun ykkösluokkaan. Me valitsimme halvimman makuupaikka-osaston (sleeper class, kuva vieressä), sillä matka kestää kuitenkin vähintään 10h. Goan päässä juna-asema on nimeltää Madgao, eli Goa nimellä ei sitä kannata varausohjelmista etsiä. Tässä muutamia junanumeroita, joita kulkee Mumbain ja Goan välillä: 6335, 6345, 0111 ja 2133.
Mitä yhteistä on Jeesuksella ja nörtillä?
-Molemmat ovat pitkätukkia, asuvat kolmekymppiseksi kotona ja jos jotakin tekevät, se on ihme.